Sisäkorva ja keskushermoston kuulojärjestelmä kehittyvät sikiökaudella. Kuuloradan hermostollinen kypsyminen jatkuu vielä syntymän jälkeenkin. Tämä edellyttää, että kuulorata korvasta aivoihin on toimiva, jolloin korvan kautta tulee ääniärsykkeitä kuuloradalle ja sitä kautta aivoihin. Kuuloaistin kypsyminen ja harjaantuminen jatkuvat aina aikuisikään asti, vaikka korvan kuulosolujen rappeutuminen alkaakin jo kymmenen ikävuoden jälkeen.
Kuulojärjestelmämme pystyy sopeutumaan, oppimaan ja harjaantumaan varhaisvuosina voimakkaammin ja nopeammin. Iän myötä tämä prosessi heikentyy.
Kuulemiemme äänten ominaisuudet voidaan jakaa äänen korkeuteen eli taajuuteen ja äänen voimakkuuteen eli äänenpaineeseen (dB, desibeli). Äänen korkeus ilmaistaan hertzeinä eli värähdysten lukumääränä aikayksikössä (Hz).
Korva jaetaan kolmeen osaan: ulko- väli ja sisäkorvaan. Ulkokorva koostuu korvalehdestä ja korvakäytävästä. Niiden tehtävä on kerätä ääniä ja ohjata ne välikorvan tärykalvolle. Välikorva alkaa tärykalvosta ja siihen kuuluvat myös kuuloluut: vasara, alasin ja jalustin. Tärykalvon tehtävä on muuttaa ääni mekaaniseksi liikkeeksi eli värähtelyksi. Kuuloluut voimistavat tai vaimentavat tätä värähtelyä sisäkorvalle. Sisäkorva muodostuu kuulosimpukasta ja kuulohermosta. Simpukan sisällä on nestettä ja varsinaiset kuuloaistinsolut. Simpukan aistisolujen kautta kuuloaistimus välittyy kuulohermo pitkin aivoihin. Aivot tulkitsevat äänen ja kertovat esim. sen, soiko puhelin vain herätyskello. Sisäkorvassa sijaitsevat myös kaarikäytävät sekä soikea ja pyöreä rakkula joiden tehtävä on aistia liikettä ja pään asentoa.
Kuvalähde: © Cochlear Limited 2015