Blogi: Musiikki kuuluu kaikille

Heini SiltainsuuBlogikirjoitus, arkistossa näkyvä3 Comments

”Pari vuotta sitten käytännössä kuurouduin. Surin sitä, etten enää voisi nauttia musiikista. Tänään sain musiikin takaisin elämääni.”

Yllä oleva sitaatti on lausuttu erään kuuloyhdistyksen musiikkisisältöisessä iltapäivässä, tarkemmin sanottuna TunneMusiikki-päivässä itäisessä Suomessa. Se kuvaa osuvasti kahta merkittävää, musiikkiin ja kuuloon liittyvää seikkaa: heikentynyt kuulo vaikuttaa ilman muuta tapaamme ja kykyymme havainnoida musiikkia ja nauttia siitä – ja yhtä lailla musiikki voi silti olla edelleen nautittavissamme, liikuttaa ja koskettaa. Kuinka se on mahdollista, eikös musiikki ole korvanvarainen juttu? Miksi sitä musiikkia ylipäätään pitäisi yrittää kuulla?

Musiikki on ollut läsnä elämässämme ja kaikissa ihmiskulttuureissa aikojen alusta saakka. Sen vankkumaton paikka evoluutiossa on tutkijoille osin mysteeri, sillä eihän laulaminen tai tanssiminen meitä varsinaisesti elossa pidä. Useamman teorian mukaan musiikin merkitys ihmislajin historiassa liittyy sen luomaan yhteisöllisyyden tunteeseen. Musiikki on luonut joukkovoimaa ja kiintymystä, se on luonut siltoja ihmisten välille ja muuttanut yksilöt yksiköiksi. Mukana ovat pysyneet kaikki ikään tai kykyyn katsomatta. Muun muassa siksi musiikki todella on osa ihmisyyttä, aisteista tai toimintakyvystä riippumatta.

Yhteisöllisyys on vain yksi musiikin monista voimista. Parhaimmillaan se luo onnistumisen kokemuksia, herättää tunteita, saa veren kiertämään ja kehon liikkumaan, tuo mieleen muistoja ja saa silmät loistamaan. Musiikin on todettu kohentavan ja ylläpitävän hyvinvointia hyvin monipuolisesti, sillä se aktivoi aivoissa hurjan määrän eri alueita ja yhteyksiä.

Millainen musiikki on hyväksi?

Kaikki musiikin vaikutukset eivät toki ole onnellisia. Ensinnäkin altistus liian kovalle musiikille voi aiheuttaa kuulovammoja. Monella musiikkiin liittyy epämukavia muistoja. Joskus musiikin tuottaminen itse on voinut olla jopa traumatisoivaa: kohtaan työssäni paljon ihmisiä, jotka ovat lapsuuden laulukokeessaan saaneet opettajaltaan tylyn tuomion. Monet ovat pitäneet sen jälkeen lauluäänensä visusti piilossa. Nykypäivänä tätä entisaikojen opettajien näkemystä on vaikea ymmärtää. Vaikka lapsi olisi kuinka huono vaikkapa matematiikassa, eihän häntä kielletä laskemasta – miksi sitten laulu on voitu meistä noin vain tukahduttaa? Musiikin ja laulamisen hyvää tekevät vaikutukset ovat nimittäin saavutettavissa, vaikkei lauluääni kaikkein varmin olisikaan.

Yhtä lailla aistivammat voivat tehdä musiikista ristiriitaisen ilmiön. Kun ei saa sanoista selvää tai ei näe niitä lukea, osallistuminen vaikkapa yhteislauluun voi tuntua haastavalta. Usein voi kuitenkin olla kannattavaa yrittää: nykytiedon mukaan saamme eniten hyvinvointia ja motivaatiota niistä asioista, joissa luulemme olevamme heikkoja, mutta joissa sitten yllättäen pärjäämmekin. Yhdessä laulaminen voi olla oivallinen esimerkki tästä tilanteesta. Siinä missä puheen kuulemisen kannalta tärkein taajuusalue liikkuu pääosin 500-2000 hertzin välillä, musiikkikappale voi käsittää ääniä hyvinkin paljon laajemmalla alueella (27-4000Hz). Lisäksi rytmistä saa kiinni melodioita tai sanoja helpommin. Kun mukava rytmi, toisten läsnäolo, musiikkiin yhdistetyt liikkeet ja vapautunut tunnelma tempaavat mukaansa, sitä saattaa huomata laulavansa mukana alusta loppuun silmät loistaen – eikä siinä muutama väärin muistettu tai väärässä kohdassa laulettu sanakaan haittaa tipan vertaa.

Hyvää tekevässä musiikissa ei nimittäin ole kyse oikein suorittamisesta. Tämä on meille säntillisille suomalaisille joskus vaikea asia. Vaikka oma lauluääni muistuttaisikin joskus kärsivää eläintä (suora lainaus erään kuulovammaisen kertomuksesta), eikä melodiaakaan kuule ihan varmaksi, onko sen oikeastaan niin väliä? Laulaa voi silti! Laulaminen nimittäin aktivoi suotuisasti ryhtiä, hengitystä, muistia ja monia muita aivoalueita. Kun siihen yhdistää liikkeitä, joutuvat myös hoksottimet, koordinaatiokyky ja hienomotoriikka hommiin. Tärkeää on se, että kuunneltava musiikki on itselle mieluisaa, ja siihen saa reagoida vapaasti.

TunneMusiikki on muutakin kuin ääntä

Moniaistisesta musiikkitoiminnasta kuulee halutessaan lisää RAY-rahoitteisessa TunneMusikki-toiminnassa, jota Eläkeliitto toteuttaa yhteistyössä Kuuloliiton ja Näkövammaisten Liiton kanssa. TunneMusiikissa kyse on yhteisistä musiikkikokemuksista, joita varten kellään ei tarvitse olla erityisiä taitoja – tai edes kaikkia toimivia aisteja. Musiikkia hyödynnetään monipuolisesti ja porukalla vapaaehtoisten ja kouluttajien ohjaamina. Siihen lisätään liikkeitä, välineitä, keskustelua ja erilaisia tehtäviä. Näin musiikista saadaan mahdollisimman paljon irti.

Taustalla on tieto siitä, ettei musiikin havainnointi ole kiinni vain korvien ja kuulon toiminnasta. Havaitsemme monia musiikkiin liittyviä vihjeitä ja sisältöjä muillakin aisteilla, ja ymmärrämme siihen liittyviä tunnelmia sekä mieleen tulevia muistoja myös ilman tarkkaa kuulokuvaa. Tähän perustuu kykymme nauttia musiikista silloinkin, kun kuulemme sitä heikosti. Monet kuulokojeen käyttäjät toteavat, että laulujen sanoista on hyvin haastavaa saada selvää ja melodiatkin saattavat jäädä sangen valjuiksi. Siksi voimme heikon kuulon kera koettaa saada musiikista jotakin uutta irti vaikkapa yhteisöllisyyden, kosketuksen, keskustelun ja liikkeen voimin. Yhtä lailla näkövammaisten kanssa koetamme ylittää heikon näön tuomat haasteet tekemällä enemmän sitä, mikä onnistuu: kuuntelemme ja kuvailemme tarkasti, hyödynnämme kosketusta ja liikettä, keksimme musiikkiin tai laulunsanoihin liittyviä leikkejä ja draamoja, otamme kaiken irti rytmistä jne. Maailma on edelleen avoinna, jos vain tartumme ilolla siihen, mikä vielä toimii. Yhteispelillä ja pienellä ripauksella leikkimielisyyttä sekin onnistuu.

Valtakunnallisessa TunneMusiikki-toiminnassa on mukana paljon ikähuonokuuloisia ihmisiä. Osa heistä toimii musiikkiryhmiä vetävinä vapaaehtoisina. Kokemukset ovat olleet pääosin mainioita. Yhdessäolon myötä musiikkiin on saatu uusia ulottuvuuksia, ja korkeitakin kynnyksiä on päästy ylittämään ilon kautta. Nekin, jotka ensin ovat epäilleet, ovat ilahtuneet onnistumisestaan, ja porukat ovat ryhmäytyneet entistä tiiviimmin. Sen parempaa tulosta ei olekaan, sillä musiikki sinänsä ei aina ole itseisarvo – joskus se on väylä johonkin muuhun, tässä tapauksessa usein parempaan ryhmähenkeen ja hyvinvointiin.

Tarjoamme edelleen kuuloyhdistyksille ja muille yhteisöille maksuttomia TunneMusiikki-päiviä omilla paikkakunnillanne. Mikäli kiinnostuit, ota yhteyttä Eläkeliiton henkilöstöömme, suunnitellaan juuri teille sopiva tuokio tai päivä!

Siihen saakka toivotan kaikille teille auvoisaa syksyn aikaa. Muuttolinnut lentävät jo kohti lämpimämpiä mantuja, mutta pidetään me pohjoisen laululinnut korvamme ja äänihuulemme avoinna. Musiikin hyvinvointivaikutukset ovat kaikkien saavutettavissa, sillä musiikki kuuluu kaikille. Kuten säveltäjänero ja musiikkiteoreetikko Richard Wagner on aikanaan sanonut: musiikki alkaa siitä, mihin sanat päättyvät.

Heini Siltainsuu

Heini Siltainsuu
Suunnittelija, TunneMusiikki
Eläkeliitto ry
www.tunnemusiikki.fi

3 Comments on “Blogi: Musiikki kuuluu kaikille”

  1. Hienoa tekstiä. Jaoin blogisi sivuillamme http://www.taikofon.fi Fb-sivuilla. Onko sinulle tuttu äänituntumasoittimemme Taikofon ?

    Terveisin
    Mirja Linjama
    Toimintaterapeutti

  2. Hei Mirja,
    Hienoa että luit Heinin blogikirjoituksen ja kiitos kun jaoit linkkiä myös eteenpäin.
    Hyvää ja aurinkoista syksyä :)

    ystävällisesti,
    Tuija Tuormaa
    Projektikoordinaattori
    Ikäkuuloprojekti
    Kuuloliitto ry

  3. Minä ihailen rakkauttasi musiikkiin, musiikki on myös tärkeä osaa omaa elämääni. Tämän artikkelin kautta opin uusia asioita tunne musiikista. Se on totta, että kaikenlainen musiikki ei sovi ihan jokaiselle, joskus kovaääninen musiikki on haitaksi korville.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.