Kyllikin ikäkuulopolku

Kyllikki OukkaMinun tarinani2 Comments

Työelämässä ollessani läheiseni alkoivat sanomaan, etten kuule hyvin. Tämä ilmeni yleensä tilanteissa, joissa olin esimerkiksi omakotitalon yläkerrassa tai toisessa huoneessa ja minulle huudeltiin alakerrasta. Enhän minä kuullut hölkäsen pöläystäkään. Muiden piti aina tulla kiskomaan minut joko alakertaan tai tulla puhumaan samaan tilaan kasvotusten. En asiaa kovin paljon ensin reagoinut. Kuitenkin, läheiseni saivat patistettua minut alustavaan kuulontutkimukseen terveyskeskukseen. Kuulotestin tekijä meni taakseni kuiskuttelemaan ja minä kyselin että “no, milloin aloitat kuiskutuksen?” johon hän vastasi, että “olen täällä jo kauan aikaa kuiskutellut”. Vasta silloin tajusin, että minähän olen oikeasti huonokuuloinen. Sain sieltä lähetteen kuulokeskukseen jossa tarkemmissa testeissä huomattiin, että kuuloni oli todella huono ja sain kuulokojeet molempiin korviin.

Olin 1970-luvulla auto-onnettomuudessa jossa pääni heilahti voimakkaasti. Jälkeenpäin lääkäri oli sanonut äidilleni että muutaman vuoden sisällä minulle voi tulla epileptisiä kohtauksia ja kuuloni voi alkaa heikentymään. En tiedä onko onnettomuudella ollut kuinka paljon vaikutusta kuuloni heikentymiseen.

Minulla meni noin kuukausi kun sopeuduin kuulokojeen käyttöön. Opettelu ei kuitenkaan ollut helppoa. Käytän suurimman osan ajasta kuulokojetta vain toisessa korvassa kun toisen korvan kanssa on hankaluuksia. Mutta silloin tällöin pidän molemmissa korvissa. Nykyään olen niin hyvin sopeutunut kojeen käyttöön että meinaan ajoittain unohtaa kojeen korvaan kun menen suihkuun, saunaan tai nukkumaan. Se on jo osa minua.

Aluksi sopeutuminen oli vaikeaa kun kaikki äänet kuulostivat kovilta ja häiritseviltä. Kadulla kävellessä tuntui, että kaikki autot ajaisivat takanani koko ajan. Se oli kauheaa. Taisin myös pitää kojetta aluksi liian kauan kerrallaan, jolloin oli koko ajan liikaa ärsykkeitä ja aivot olivat aivan solmussa. Onneksi minulla on ystäväpariskunta, joista molemmat käyttävät kojetta. He opastivat että kannattaa pikkuhiljaa totutella kojeen käyttöön, niin aivot saa paremmin aikaa tottua uuteen äänimaailmaan. Ilman heidän neuvojaan kojeen käytön opettelu olisi ollut vaikeaa. En saanut kuulokeskuksesta mitään ohjeita tai neuvoja kojeen käyttöönottoon tai päivittäishoitoon, en saanut edes kirjallisia ohjeita. Voi myös olla, että kun tietoa tuli niin paljon, niin ohjeet on myös voinut mennä ohi korvien kaiken uuden opettelussa. En tiedä. Ystäväpariskunta opetti minua myös hoitamaan kojetta kuten vaihtamaan paristot ja väliletkun. Siihen aikaan kun minä sain kojeen, kuulolähipalvelu ei toiminut vielä paikkakunnalla josta apua ja tukea olisi saanut, eli olin aika yksin ohjauksen ja neuvonnan suhteen.

Kojeen saamisen jälkeen pääsin onneksi Kuuloliiton kuntoutuspaikkaan Kopolaan sope-kurssille ja se auttoi kuulokojeeseen sopeutumisessa. Minulla oli alusta asti vahva motivaatio käyttää kuulokojetta, koska kuuloni oli niin heikko, etten olisi ilman sitä pärjännyt. Minun oli pakko opetella elämään sen kanssa, etten olisi jäänyt kaiken ulkopuolelle. Jälkeenpäin ajateltuna ennen kojetta olin jo vähän sosiaalisesti ulkopuolella koska en yksinkertaisesti kuullut eri tilanteissa. Opin ennen kuulokojetta lukemaan huulilta. Osittain sen taidon ansioista pärjäsin sen verran hyvin ennen kuulokojetta että kojeen hakemisessa meni kauan. Minulla on edelleen vaikeuksia silloin tällöin kuulla etenkin hälyssä. Luen edelleen huulilta aina kun mahdollista. Onneksi minulla on myös Kelasta kirjoitustulkkauspäätös joka helpottaa esim. koulutuksiin ja tilaisuuksiin osallistumista.

Kuuloni on heikentynyt lisää, nyt tuntuu siltä, etteivät kuulokojeet enää riitä ja pitää alkaa miettimään muita ratkaisuja. Onneksi osaan lukea huulilta, viittoa vähän suomen kieltä ja kirjoitustulkkauspäätös auttaa. Aika näyttää mitä keinoja keksitään lääkärien kanssa jos en enää kojeella kuule tarpeeksi hyvin.

Olen nykyään oman kuuloyhdistykseni kuulolähipalveluvastaavana ja kuuloyhdistyksen puheenjohtajana joten huono kuulo ei ole este osallistumiselle.

Kyllikki Oukka

2 Comments on “Kyllikin ikäkuulopolku”

  1. Kuulolla koko iän. Kyllikki Oukka kertoo miten kuulon hekkeneminen huomattiin ja miten kuulokojeista löytyi apu.

  2. Mitäpä tuohon vastaisi kun meitä on niin paljon. Hyvä kyn yhdellä korvalla kuulee, mutta on siitä saanut
    piikittelyjä elämänsä aikana. Työelämässäni ajattelin, että enhän minäkään nokittele työkavereitteni
    astmasta tai niiskuttamisesta, kai hän lääkärille on siitä puhunut. Kun siitä esim. lapsi ei ymmärrä mikä
    on vialla, aikuiset eivät “kehtaa” kun siitä voidaan luulla vaikka mitä hapertumista.
    Onpahan päästy tähän saakka ja loppu menee ihan varmasti itsestään.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.