Blogi: Kuulokojeista ja tilastoista

Antti HyvarinenBlogikirjoitus, arkistossa näkyvä3 Comments

Tilastoista

Jouduin viime viikon aikana perehtymään oman työyksikköni historiaan. Valmistin esitelmää kuulokojekuntoutuksesta KYS:ssä sen perustamisesta tähän päivään. Kuulo- ja tasapainokeskus täytti 2.5.2016 40 vuotta. Sitä juhlistimme seminaaripäivällä, jossa tämäkin esitelmä pidettiin. Yksikön historian ongelma on se, ettei sitä ole.

Elämme tässä päivässä, emmekä laita ylös niitä pieniä muutoksia, joista 40 vuoden taipaleen kuluessa tulee suuri hyppäys. Mutta niistä tilastoista. Oliko ennen kaikki paremmin? Tiedä häntä, mutta ainakin lääkintöhallituksen aikaan tehtiin tarkkoja tilastoja siitä, millaisia kojeita ja miten paljon niitä potilaille sovitettiin. Löysin kauniin raportin vuodelta 1988, jossa oli tilastoitu kaikkien sairaaloiden kojetyypit ja niiden määrät. Tein vastaavan selvityksen muutama vuosi sitten Suomen Audiologian yhdistyksen kokouksessa esitettäväksi. Eipä löytynyt meiltä tarkkoja tilastoja, mutta eipä niitä löytynyt muualtakaan. Lähinnä saimme käyttöömme suuruusluokan ja akateemisen arvauksen. Paljon tietoa tallennetaan eri järjestelmiin, mutta tiedon kerääminen ei yhtä helppoa olekaan.

Kuulokojeista

Vuonna 2014 olin hyvin kiinnostunut siitä, miten vuodesta 2005 voimassa ollut kuulonkuntoutuksen yhtenäisten kriteerien ohje binauraalisesta eli molemminpuoleisesta kuulemisesta Suomessa toteutuu. Tuolloin olin hyvin yllättynyt siitä, kuinka vähän potilaillemme sovitettiin kuulokojeita molempiin korviin. Vaihteluväli oli 100 % tasosta 5 % iin. Viimeksi mainittu tarkoittaa sitä, että yksikössä sovitetaan kuulokoje molempiin korviin vain erittäin pakottavissa tilanteissa. Työssäkäyvien ja opiskelijoiden kojesovituksissa pienin arvo oli 10 %. Vuonna 1988 kojeita sovitettiin kumpaankin korvaan vain lapsipotilaille. Miksi sama tilanne oli vielä vuonna 2014 ja vielä tänäänkin, eli yli 10 vuotta siitä, kun ohjeistettiin tavoitteeksi pyrkiä molemminpuoleiseen kuuloon.

Niillä potilailla, joilla on ammattitautina todettu kuulonalenema, on edessään omituinen tilanne. Julkisella puolella sovitetaan tai pitäisi sovittaa kuulolaite molempiin korviin, mutta vakuutusyhtiöt eivät tätä pääsääntöisesti hyväksy. Kas, sehän tietäisi hieman lisää rahanmenoa. Vakuutusyhtiöt vetoavat siihen, ettei molemminpuoleinen sovitus ole valtakunnan käytäntö. Milloinkahan he aikovat laskeutua alas norsunluutornistaan tänne arjen pinnalle. Mitään pakkoa kun ei ole. Kuulokeskukset eivät potilaalle tulleesta hylkäävästä päätöksestä valita, ja potilashan itse ei kojettaan joka tapauksessa maksa, eikä siten potilaatkaan asiasta valita. Kun ei nyt enää ole sitä lääkintöhallitustakaan panemaan vakuutusyhtiöitä ruotuun.

Tutkimusnäyttö molemminpuoleisen kuulonkuntoutuksen hyödyistä on kiistaton, siitä asia ei siis ole kiinni. Mistä sitten? Ehkäpä kyseessä on vain ns. talon tapa. Eihän meidän potilaat hyväksy kojetta kumpaankin korvaan, ei niin, mutta kuinka ihmeessä sata kilometriä ko. yksiköstä sivuun potilaat puskaradion välityksellä saadun tiedon perusteella tulevat toista kojetta toivomaan? Minusta tämä on sama, kun silmälasien sijaan pyytäisimme potilasta käyttämään monokkelia. Rahasta tämä asia ei ole kiinni. Kojekilpailutus on laskenut tehokkaasti kuulokojeiden hintoja, hyvän nykykojeen saa nykyisin ostettua julkiselle puolelle alle 100 €:n hintaan. Siihen sitten toki lisätään korvakappaleen hinta, mutta lopultakin summa on terveydenhuollossa todella mitätön, eli pienikin potilaan saama lisäarvo tekee toiminnasta hyvin kustannustehokasta. Kuulokojeen sovittamisen viemä aika ei myöskään ole noussut kynnyskysymykseksi. Onneksi sovitukseen ei tarvita kahdelle kojeelle kaksinkertaista aikaa, toki pieni lisäaika audionomille pitää varata.

Jos kuuloalan ammattilaiset eivät tapojaan muuta, täytyy potilaiden olla asiassa valistuneita. Miksi tyytyä huonompaan kuntoutustulokseen, kun parempaakin olisi tarjolla? Laki sallii potilaan vaihtaa hoitavaa yksikköä, mikäli hän ja hoitava lääkäri näin toivovat. Tässä siis voisi olla oiva keino asian edistämiseksi. Jos talon tapa ei muutu, ohjautuvat potilaat toiseen sairaalaan hoitoon. Tämä yleensä herättelee myös yksiköiden johtoa kysymään syytä moiseen käytökseen. Omassa yksikössämme muutimme muutama vuosi sitten toimintatapamme. Aiemmin kojeen sai kumpaankin korvaan kun sitä älysi pyytää. Sitten sovimme, että sovitamme aina kojeet kumpaankin korvaan, tai jos niin ei tee, pitää asia pystyä perustelemaan ja kirjata tämä potilaan sairauskertomukseen. Yllättävän nopeasti siirryttiin sitten uuteen toimintatapaan. Toki lääketieteellinen tosiasia on, että on olemassa potilaita jotka eivät kahdesta kojeesta hyödy. Näitä ihmisiä kuitenkin on onneksi hyvin vähän. Samoin osalla niistä ihmisistä, jotka ovat tottuneet vuosia käyttämään vain yhtä kojetta, voi olla suuria vaikeuksia tottua toisen kojeen käyttöön. Aina kuitenkin voi yrittää.

Tuo talon tapa tuli esiin myös tuossa historiaa penkoessa toisessakin asiassa. Yllättäen huomasin sellaisten yksikköjen, joissa vuonna 1988 sovitettiin selvästi muita enemmän korvakäytäväkojeita, olevan sellaisia, joissa tänä päivänä molemminpuoleisten sovitusten osuus on muita vähäisempi. Suurissa yksiköissä korvakäytäväkojeiden osuus sovituksista on laskenut muutamaan prosenttiin. Osaltaan siksi, että molemminpuoleisten korvakäytäväkojeiden pitäminen on hankalaa, ja siksi että uudemmilla kojetyypeillä, avoimen sovituksen- ja Rite-kojeilla päästään kosmeettisesti ja toiminnallisesti paljon parempaan lopputulokseen.

Toivottavasti muutaman vuoden kuluttua tästä asiasta ei tarvitse enää kirjoittaa, vaan kaikilla potilaillamme on tasavertainen kohtelu kuulonkuntoutuksessa. Sillä eihän kai kenenkään oikeustajuun sovi se, että julkisella rahoituksella toteutettavassa hoidossa voi olla näin epätasa-arvoinen tilanne laitekuntoutuksen osalla.

antti hyvärinen1

Audiologi Antti Hyvärinen
Kuopion yliopistollisen sairaalan kuulokeskus

3 Comments on “Blogi: Kuulokojeista ja tilastoista”

  1. Hyvä, että audiologin suulla tähän on vihdoin puutuuttu. Asiasta puhutaan ja palvelu hinnoitellaan oikein.
    Se mikä ei aina kohtaa on edelleen kuulokäyrän tulkinnan osaamattomuus. Piemnemmillä paikkakunnilla tulkinnan tekee usein terveyskeskuslääkäri, jolla ei ole tähän osaamista ja kojeen saaminen viivästyy. Miten voidaan varmistaa että terveyskeskuksissa otetut audiogrammit menevät Korvalääkärin tulkittavaksi.
    Vahinkoa on jo sattunut, kuinka paljon , ei ole tullut tietoonkaan.

  2. Ongelmaa epätasa-arvoisuuden osalta tällä hetkellä kuulokojeiden kuntoutuksessa aiheuttaa myös kuulokojeiden hankintamuoto mitä sairaanhoitopiirit ja kuulokeskukset käyttävät.

    Pääsääntöisesti kuulokeskukset ja sairaanhoitopiirit hankkivat kuulokojeet tavarahankintointa jolloin hankittavien kuulokojeiden “laadun” ratkaisee lopulta vain hinta.

    Niin kauan kuin eri sairaanhoitopiirit järjestävät kilpailutukset eri laatukriteereillä ja tavarahankintoina syntyy väkisinkin alueellisia eroja tuotteiden osalta sekä sovitettavilla tuotteilla on myös suora vaikutus kuntoutustyöhön, toki pitää muistaa että samat kuulokojeet eivät sovi kaikille.

    Kohtuulliset nykykojeet saa kyllä edullisesti sairaanhoitopiirien kautta, mutta mitä jos sairaalan kilpailuttamat kuulokojeet eivät riitäkkään?

    Jokaisesta riittämättömästä kuulokojesovituksesta koituu kumminkin kuntalaskutuksen kautta laskua veronmaksajille, eikö olisi järkevämpää esim. vapauttaa kuulonkuntoutusta tarjoamalla asiakkaille palveluseteliä jolloin kuntoustus voitaisiin tuetusti tehdä myös laadukkaammin osittain omalla kustannuksella, poistamatta kuitenkaan peruspalvelua niiltä jotka hankkivat kuulokojeet ainoastaan erikoissairaanhoitona veloituksetta?

    Näin ollen saataisiin myös niistä kuuluisista sairaanhoitopiirin pöytälaatikkokojeista myös enemmän vastinetta veronmaksajien verorahoille..

  3. Juuri sitä olen monesti epäillyt, että kuinka ammattitaitoisia ovat kuulokäyrän tulkitsijat. Omalla kohdallani on tilanne, jossa ikäkuulo on astunut kuvaan, eikä meinaa löytyä enää sellaista kojetta, joka auttaa. Olen 6-vuotiaasta asti ollut erilaisten kojeitten käyttäjä. Onko eri sairaaloissa erilaiset valikoimat kojeita ja miten on esim. HUS:n Kuulokeskuksen tilanne?

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.