Blogi: Kuulovammainen asiakas valinnanvapauden pyörteissä

Anniina LavikainenBlogikirjoitus, arkistossa näkyvä2 Comments

Kirjoitin jo vuosi sitten blogikirjoituksen valinnanvapaudesta kuulonkuntoutuksessa Ruotsin kokemusten perusteella ja kirjoitus on vieläkin erittäin ajankohtainen. Ruotsissa valinnanvapaus on lisännyt asiakkaiden ja yhteiskunnan maksamia kuluja kuulonkuntoutuksessa sekä asettanut asiakkaat aiempaa epäyhdenvertaiseen asemaan. Suomessa lausunnot hallituksen esitykseen valinnanvapauslainsäädännöstä on juuri jätetty ja monet niistä ovat olleet kriittisiä. Pelkona on, että myös Suomessa valinnanvapaus tulee pääasiassa lisäämään hyväosaisten mahdollisuuksia valita ja heikompiosaisten tilanne vaikeutuu entisestään.

Kävin maaliskuussa 2017 puhumassa Lapin kuulopiirin kevättilaisuudessa SOTE-uudistuksesta ja erityisesti minulta toivottiin valinnanvapauslainsäädäntöesityksen esittelyä, ja esimerkkejä, mitä se voisi tarkoittaa kuulovammaisen asiakkaan kannalta. Yritin tehdä esityksestäni mahdollisimman kansantajuisen ja helposti ymmärrettävän, jotta myös sellaiset henkilöt, jotka eivät ole seuranneet valinnanvapaudesta käytävää keskustelua, saisivat siitä odottamaansa tietoa tulevaisuuden palveluista ja valinnoista. Kahvitauolla kuulostelin osallistujien käymää keskustelua, ja lähes poikkeuksetta esittämäni valinnanvapauden mekanismit koettiin hankaliksi ja pelättiin niiden monimutkaistavan palveluihin hakeutumista ja palvelujen saamista entisestään.

Valinnanvapauslainsäädäntöesityksestä ei tule täysin selväksi, mitkä kuulonkuntoutukseen liittyvistä palveluista kuuluisivat tulevaisuudessa valinnanvapauden piiriin. Valinnanvapaus on tarkoitus toteuttaa Suomessa porrastetusti niin, että alkuvaiheessa valinnanvapauden piiriin tulisi suppeampi valikoima palveluja ja siitä kahden vuoden päästä valinnanvapauden piiriin voisi kuulua myös erityistason palveluja (ns. laajennetut perustason palvelut). Alkuvaiheessa perustason suoran valinnan palveluihin kuuluisi ainakin alustava lääkärin- ja kuulontutkimus, joka tehdään nykyisin terveyskeskuksissa. Kuulonkuntoutuksen näkökulmasta kiinnostaa erityisesti, mitä voisivat olla laajennetut perustason palvelut? Voisiko esimerkiksi osa ikääntyneiden kuulokojesovituksista kuulua laajemman perustason palveluihin ja näin ollen valinnanvapauden piiriin.

Valinnanvapauden lisäämisen lisäksi SOTE- uudistuksessa on otettu tavoitteeksi kehittää uudenlaisia lähipalveluja. Palveluja voidaan esimerkiksi osaamisen takaamisen takia keskittää, mutta niitä voidaan tarvittaessa viedä myös lähemmäksi asiakkaita liikkuvina/jalkautuvina palveluina tai etäpalveluina. Toisaalta samanaikaisesti erikoissairaanhoidon puolella on tavoitteena uudistaa sairaalaverkkoa ja keskittää entisestään osaa erikoissairaanhoidon palveluista, kuten vaativampia leikkauksia ja syöpähoitoja. Erikoissairaanhoidon keskittämisessä on todettu kuulovammoihin liittyen, että sisäkorvaistutetta käyttävien lasten kuulon ja kielen kehityksen seuranta ja kuntoutusarviot sekä alle kouluikäisten lasten sekä kielenkehityksessään viivästyneiden lasten kuulontutkimukset ja kuulonkuntoutuksen suunnittelu ja seuranta tulisi keskittää viiteen yliopistosairaalaan. 12 laajassa päivystystason sairaalassa hoidettaisiin puolestaan kouluikäisten lasten lievien ja keskivaikeiden kuulovammojen kuulonkuntoutus, kielenkehityksen seuranta ja kuntoutusarviot.

Lasten kuulovammojen osalta hoidon keskittäminen on ymmärrettävää. Toisaalta taas ikäkuuloisten ja ikääntyneiden kuulonkuntoutuspalveluissa korostuu palvelujen saaminen läheltä, koska pitkät matkat erikoissairaanhoidon yksikköihin voivat nousta esteeksi ikääntyneiden onnistuneelle kuulokojeen käytölle. Pohjois-Suomen alueella on kokeiltu niin sanottua jalkautuvan kuulokojesovituksen mallia, jossa terveyskeskuksessa toimii säännöllisesti tai osa-aikaisesti audionomi (kuulontutkija) ja korva-, nenä- ja kurkkutautien erikoislääkäri. Näin kuulonkuntoutuksen asiakas voi saada osan kuulokojesovitukseen liittyvistä palveluista lähellä olevasta perusterveydenhuollon toimipisteestä.

Valinnanvapauden laajentaminen herättää kysymyksen, miten hyvin kyetään ylläpitämään jo toimiviksi todettuja malleja perusterveydenhuollon ja erikoissairaanhoidon välisestä yhteistyötä ja työnjaosta. Uhkana on, että valinnanvapauteen liitetyt useammat eri valinnantasot ja eri palveluntuottajat vaikeuttavat eri tason palvelujen yhteensovittamista sekä vaikeuttavat avun saamista oikea-aikaisesti. Valinnanvapauslainsäädännön jatkokehittämisessä olisikin panostettava sekä horisontaalisen että vertikaalisen integraation toteutumisen turvaamiseen.

Jo tässä vaiheessa on selvää, ettei valinnanvapaus tule toteutumaan yhdenvertaisesti joka puolella Suomea. Ruotsissa valinnanvapauden laajentamisen myötä uusia palveluntuottajia on syntynyt enemmälti isoihin kaupunkeihin ja alueille, joilla asuu hyvin toimeentulevia ja hyvinvoivia henkilöitä. Valinnanvapaus ei ole siis ratkaissut kaikkia palvelujen saatavuuteen liittyviä ongelmia. Sen tähden olisi oikeudenmukaista, että valinnanvapauskeskustelussa ylläpidettäisiin jatkuvasti myös sitä näkökulmaa, että perustason palvelujen tulee parantua myös niillä alueilla, joilla ei synny valinnanvapausmarkkinoita. On lisäksi hyvä huomata, että ihmisten todellisiin valinnanmahdollisuuksiin vaikuttavat myös esimerkiksi matkakorvaukset ja eri sairaaloissa saatavilla olevat palvelut.

Haasteena asiakkaan kannalta valinnanvapaudessa on itse valinnan tekeminen, jonka tiellä on vielä monta mutkaa ja vaikeutta. Suomessa ei ole olemassa vertailukelpoista tietoa kaikista hoidoista ja palveluista. Esimerkiksi kuulonkuntoutuksesta tai kuulonkuntoutusta tuottavista tahoista ei ole olemassa systemaattista tietoa ja uskallanpa väittää, ettei sellaista reilussa vuodessa tai edes muutamassakaan saada aikaiseksi. Pikemminkin nykyhallituksen toimintatapaa on kuvannut eri sektoritutkimuslaitosten toimintaedellytysten reilu kaventaminen. Muun muassa Terveyden ja hyvinvoinnin laitos (THL) on joutunut luopumaan osasta tiedontuotantoaan säästöpaineissa.

Hallituksen valinnanvapausesityksessä erityisen huonoa on se, että se olettaa suurimman osan suomalaisista pääsevän verkossa olevien valinnanvapauden toteuttamista tukevien palvelujen pariin. Esityksessä todetaan, että edellä mainitut tiedot on annettava vain pyydettäessä myös suullisesti ja kirjallisesti. Tämä on erittäin iso puute ottaen huomioon ikääntyvän väestön atk-taidot ja laitteiden käyttömahdollisuudet. Esimerkiksi itse hoidan tällä hetkellä jo useamman ikääntyneen läheiseni digitaalisia taitoja vaativat verkkoasioinnit. Vaarana on, että myös valinnanvapauden valintojen tekemisen osalta iäkkäät joutuvat turvautumaan muiden apuun tai heiltä jää valinnat digitaalisten palvelujen takia tekemättä. Vaikka digitalisaatiossa on paljon hyviä puolia, tulee hallituksen varmistaa tiedon saaminen valinnanvapaudesta aina myös suullisesti ja kirjallisesti. Kirjallinen tieto on kuulovammaisen asiakkaan tiedonsaannin kannalta erityisen tärkeää.

Vaikka ihminen saisi tietoja valintojen tekemisen tueksi, niin silti valinnan tekeminen ei ole välttämättä niin helppoa kuin annetaan ymmärtää. Esimerkiksi hoitoalan henkilöstö on esittänyt huolensa, että asiakas kiinnittää palveluntarjoajaa valitessaan huomiota vain lääkärin palvelualttiuteen eikä osaa arvostaa tämän hoidollista osaamista ja päätöksentekoa. Sosiaali- ja terveyshuollossa joudutaan tekemään välillä myös vaikeita päätöksiä, jotka eivät välttämättä miellytä asiakasta, mutta ne pitää silti tehdä. Ammattilaisten ja valintaa tekevien asiakkaiden välillä on aina vallan epätasapaino valintoja tehdessä, koska maallikko ja ammattilainen tarkastelevat valintojen tueksi tuotettua tietoa eri näkökulmista. Olisi tärkeä, että tarjolla on aina neutraalia tietoa palveluista palveluntuottajien omien kuvausten lisäksi. Suoran valinnan palvelujen tuottajien toiminnan tavoitteena on kuitenkin pohjimmiltaan tuottaa omistajilleen tuottoa ja sen tähden heidän mainontansa eettisyys nousee helposti kyseenalaiseksi.

Valinnanvapausesityksessä tuodaan myös useampia uusia valinnanmekanismeja, kuten asiakasseteli ja henkilökohtainen budjetti. Näiden molempien mekanismien voidaan ajatella lisäävän asiakkaiden valinnanmahdollisuuksia sosiaali- ja terveyspalveluissa. Näistä erityisesti asiakasseteli on sellainen, joka voi jatkossa tulla yhdeksi valinnanvälineeksi kuulonkuntoutuksen palveluihin. Maakunnat kuitenkin saavat itse päättää missä palveluissa he ottavat asiakassetelin käyttöönsä ja todennäköistä on, että tämän takia maakuntien välille tulee eroja sen suhteen, missä palveluissa asiakasseteliä käytetään.

Asiakasseteliin vaikuttaisi liittyvän Suomessakin samanlaisia haasteita kuin mitä Ruotsissa on ollut kuulosetelin kohdalla. Asiakassetelin tosiasiallisten käyttömahdollisuuksien kannalta asiakassetelin arvon määrittely on erittäin olennainen kysymys. Vain riittävälle korvaustasolle määritellyllä asiakassetelillä on mahdollista hankkia yksilöllisiä tarpeita vastaavia palveluja, kuten lääkinnällisen kuntoutuksen apuvälinepalveluja. Asiakasseteliä koskeviin valinnanvapausesityksen yksityiskohtaisiin perusteluihin on kirjattu asiakasseteliin liittyvistä lisäpalveluista ja kirjaus on tehty mielestäni liian epämääräisesti. Palveluntuottaja voisi myydä asiakasseteliä käyttävälle henkilölle myös lisäpalveluja, jolloin asiakas maksaisi palveluntuottajalle lisäpalvelujen ja asiakassetelin välisen erotuksen omasta rahapussistaan. Esityksestä jää kuitenkin erittäin epäselväksi, mitä nämä lisäpalvelut voisivat olla.

Palvelutarpeen arviointi nousee todella merkittävään asemaan asiakasseteliä ja henkilökohtaista budjettia käytettäessä. Vaarana on, että asiakkaat joutuvat maksamaan lisäpalveluina sellaisia palveluja, joihin heillä voisi olla oikeus myös maakunnan liikelaitoksen asiakasmaksulla. Voiko palveluntuottaja esimerkiksi myydä ison määrän lisäpalveluja asiakkaalle vai tulisiko hänellä olla velvollisuus lähettää asiakas takaisin maakunnan liikelaitokseen uuteen palvelutarpeen arviointiin. Asiakasseteliin liitettyjen lisäpalvelujen osalta nousee myös eettisiä kysymyksiä: palveluntuottajalla on toki intressejä myydä lisäpalveluja, mutta voiko hän tehdä niin joskus asiakkaan kustannuksella?

Yhdyn monen eri tahon esittämiin näkemyksiin siitä, että valinnanvapauden edistämisessä pitäisi ottaa hallittu aikalisä. Ensinnäkin nyt käynnissä olevien alueellisten valinnanvapauskokeilujen tulokset pitäisi ottaa huomioon ennen lopullista valinnanvapausmallin päättämistä. Kokeiluista on kantautunut esimerkiksi huolestuttavia tietoja asiakkaiden informoimiseen liittyen. Yhdessä kokeilussa asiakas oli luullut osallistuneensa arvontaan, kunnes hänelle selvisikin, että hänet oli siirretty julkiselta terveysasemalta toisen palveluntuottajan asiakkaaksi. Onneksi kokeiluissa asiakkaat voivat vaihtaa palveluntuottajaa jopa kuukauden välein ja tämä asiakas pääsi heti seuraavassa kuussa vaihtamaan takaisin tutulle palveluntuottajalle. Melkoisen pelottava esimerkki, joka on omiaan herättämään huolta valinnanvapauden käytännön toteutumisesta. Tulipa valinnanvapauden lisäämiseen aikalisää tai ei, niin Kuuloliitto seuraa tiiviisti valinnanvapauden vaikutuksia kuulovammaisten palveluihin.

Anniina Lavikainen Erityisasiantuntija Kuuloliitto ry

 

 

 

2 Comments on “Blogi: Kuulovammainen asiakas valinnanvapauden pyörteissä”

  1. HEI ANNIINA. MENEE NIINKUN PELÄTTIINKIN. LIIAN KIIRETTÄ PIDETÄÄN IHMISTEN TERVEYDEN KUSTANNUKSELLA.
    ON HYVÄ , ETTÄ SEURAAT TIIVIISTI HALLITUKSEN TEKEMISIÄ JA ANNAT MEILLEKKIN TIETOA TÄNNE JÄRJESTÖILLE. ME KYLLÄ LEVITÄMME TIEDON JÄSENILLE. MYÖS KUULOLEHTEEN ON HYVÄ LAITTAA TIETOA.
    KANNATTAISIN SELLAISTA, ETTÄ KORVALÄÄKÄRI JA AUDIONOMI KÄVISI VAIKKA KEIKALLA PIENEMMISSÄ TERV. KESKUKSISSA HUOLEHTIMASSA IKÄKUULOISISTA KUULOKOJEEN SUHTEEN. KOSKA NYKYISILLÄ TERV. KESK. LÄÄKÄREILLÄ ON VÄHÄTTELY MENTALITEETTI.TERVEISIN ANNELI MATTINEN TORNION KUULO RY.

  2. Hei Anneli,

    ja kiitos kommentista. Vien viestisi eteenpäin, että myös Kuuloviestiin tulisi taas juttua valinnanvapaudesta.

    Toivotaan, että uudistuksessa saadaan ylläpidettyä/lisättyä mallia, jossa audionomi/korvalääkäri jalkautuvat terveyskeskukseen, mielestäni se on tervetullut toimintamalli.

    Ystävällisin terveisin,

    Anniina Lavikainen // Kuuloliitto ry

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.