Blogi: Kuulon apuvälineistä ja kuulonkuntoutuksesta

Ilkka PuhakkaBlogikirjoitus, arkistossa näkyvä3 Comments

Suurin huoli mielestäni on kuulokoje. Jos ikäihmisen ei ole hankkinut kojetta, vaikka kuulo on laskenut jo vuosia sitten, on hyvin haasteellista oppia korkealla iällä kuulokojeen käyttöä. Myös muiden kuulovammaisen apuvälineiden käyttö voi olla hankalaa. Kuulokojeen vaihtoehtona voisi joskus olla henkilökohtainen kommunikaattori.  Joskus ikääntyneen kuulovammaisen on vaikea saada tarvitsemiaan apuvälineitä ja heidän kojeeseen ei esimerkiksi usein laiteta puhelinkelaa eli ns. T-asentoa ollenkaan.

Kuulokojeessa on paljon käytännön niksejä mitkä auttavat kojeen käytössä. Olisi toivottavaa, että kaikissa kojeissa olisi T-asento, joka antaa häiriöttömän kuulemismahdollisuuden yleisötilaisuuksissa.

Suurin osa nykyihmisistä asuu kerrostalossa. Kun asutaan keskustassa, erilaiset ovisummerijärjestelmät tuovat ongelmia. Ei tahdo kuulla summerin ääntä talon ulkopuolella ja summerien äänet ovat usein heikkoja myös asunnon sisäpuolella. Joihinkin malleihin pystytään asentaa valohälytin Jos joku insinööri vielä keksisi miten ovisummerin hälytys saataisiin kuulokojeeseen tai kännykkään.

Kaikkien kuulovammaisten tulisi saada joko valoilla tai väristimillä toimiva palovaroitin, myös valoilla toimiva ovikello helpottaisi arkea. Näissä apuvälineasioissa kannattaa ottaa suoraan yhteyttä joko keskussairaalan kuuloasemalle, josta kuulokoje on saatu tai sairaalassa työskentelevään kuulovammaisten aikuisten kuntoutusohjaajaan.

Kännykän hankinta on tänä päivänä vaikeaa, koska puhelimia on monenlaisia. Miten saada puhelin, jossa on tarpeeksi kova soittoääni ja jonka kuuluvuus on hyvä? Mistä saan puolueetonta tietoa puhelimista? Näissä asioissa kannattaa vaivata nuorempia sukupolvia joilla on luontaista kiinnostusta nykypuhelimia kohtaan. Teknisiä vertailuja näkee myös tekniikkaa käsittelevissä aikakausilehdissä ja Kuuloviestissä.

Ikähuonokuuloisen henkilön kotihoidon järjestämisessä on mielestäni paljon toivomisen varaa. Aina ei kotihoidon henkilökunta ymmärrä kuulovammaisen kommunikaation merkitystä. Jostain syystä kynää ja paperia on vaikea käyttää. Kuulovammaiselle tulisi tärkeät asiat kirjata ylös, esimerkiksi isokokoiseen kalenteriin tai vihkoon. Puhetapa ja pienet tärkeät huomiot, kuten kasvoista kasvoihin puhuminen ovat tärkeitä. Itse sammutan tv:n ensimmäiseksi kun menen kuulovammaisen luokse kotiin tai sairaalaan. Mitään taustahälyjä ei saisi olla. Pitää myös varmistaa, että asiakas näkee kasvosi ja varsinkin suun liikkeet. Valaistukseen on hyvä kiinnittää huomiota ja huolehtia, että asiakkaan kuulokoje toimii.

Kotona asumista on kaikkien ikäihmisten osalta tuettava kaikin mahdollisin keinoin. Tärkeässä roolissa kotihoidon työntekijöiden lisäksi ovat keskussairaaloissa työskentelevät kuulovammaisten kuntoutusohjaajat. Heiltä saa tietoa tärkeimmistä kotiin tulevista apuvälineistä, kuten valoilla toimivista ovikelloista, kuulovammaisten palovaroittimista, puhetta vahvistavista kommunikaattoreista jne. Kuntoutusohjaajat neuvovat myös kuntoutukseen hakeutumisessa. Kelan kautta kuulovammaisen, myös ikääntyneen, on oikeus hakeutua kuulovammaisten sopeutumisvalmennuskursseille. Yleensä yhden viikon (5 päivää) pituisia kursseja järjestetään ympäri maata. Niistä saa myös tietoa kelan sähköisestä palveluista www.kela.fi/kuntoutus. Terveydenhoitohenkilökunnan tulisi rohkaista kuulovammaista hakeutumaan kurssille. Kurssille hakeutumisessa tarvitaan hoitavalta lääkäriltä B-lausunto.

Kuuloliitto järjestää myös alueellisia kuntoutuskursseja, niistä tiedon saa parhaiten www.kuuloliitto.fi ja kuuloliiton aluetyöntekijöiltä. Kopolan kurssikeskukseen on mahdollisuus hakeutua eläkeläisten erilaisille lomakursseille ja itsemaksettaviin erilaisiin teemaviikonloppuihin. Näistä kaikista saa tietoa Kuuloviestilehdestä ja Kopolasta. Ei kannata unohtaa myöskään oman paikallisen kuuloyhdistyksen toimintaa. Kuulolähipalvelu voi kuuloyhdistyksestä riippuen tuoda ikäihmiselle kuulokojeeseen liittyviä palveluja tarvittaessa vaikka omaan kotiin. Yhdistyksen jäsenillassa voi tavata muita huonokuuloisia ja siellä voi keskustella arjen pulmista.

Jos kotona asuminen ei sitten enää onnistukaan monista tukimuodoista huolimatta? Miten korkeassa iässä oleva kuulovammainen selviytyy sairaalan osastolla ja uudessa palvelukodissa. Onko henkilökunta motivoitunut kehittämään kommunikaatiotaitoja? Kuulon heikentyminen on otettava huomioon kun keskustellaan asiakkaan kanssa. Hoitohenkilökunnalla olisi mahdollisuus auttaa asiakasta kuulokojeen käytössä. Myös muita apuvälineitä voidaan hankkia varsinkin jos asutaan palvelukodissa. Kojeeseen tutustuminen ja sen käyttäminen ei ole koskaan liian myöhäistä.

Ilkka Puhakka
Jyväskylän kaupungin terveysaseman sosiaalityöntekijä

3 Comments on “Blogi: Kuulon apuvälineistä ja kuulonkuntoutuksesta”

  1. Kuuloliiton Kopolan kurssikeskuksessa järjestetään 5 päivän sopeutumisvalmennuskursseja huonokuuloisille eläkeläisille ja omaisille, jotka STEA (entinen RAY) rahoittaa. Kursseja on pitkin vuotta 9 kappaletta. Lisäksi Kopolassa järjestetään tuettuja lomia kuulovammaisille ja omaisille 4 kappaletta vuonna 2017. 5 vuorokauden loma täysihoidolla maksaa vain omavastuun eli 50 euroa/henkilö. Haetaan Maaseudun terveys- ja lomahuolto ry:n kautta (mtlh.fi). Loma toteutetaan Kopolassa, Velisjärventie 50, 17800 Kuhmoinen. Lisäksi Kopolassa järjestetään teemallisia kesäpäiviä ja viikonloppuja. Katso ajankohdat ja hakutiedot http://www.kopolakuhmoinen.fi, http://www.kuuloliitto.fi – Kuntoutus tai lue Kuuloviesti lehdestä tai Facebook sivulta Kopola Kuhmoinen.
    Ystävällisin terveisin!
    Kurssikeskuksen johtaja Satu Laitinen
    PL 11, 17801 KUHMOINEN
    040 7703803 ja 03 552 2111
    satu.laitinen@kuuloliitto.fi

  2. Kiitos Ilkka, selkeästi kerottua täyttä asiaa. Jaan mielelläni eteenpäin.
    Kaisa Saari

  3. Hei kaikki huonosta kuulosta ja varsinkin Tinnituksesta kärsivät!
    Olen itse kokemustoimitsija paperin saanut n. 1.5 vuotta sitten!
    olen käynyt eri paikoissa pyynnöstä kertomassa tinnituksesta sekä kuulosta, koska ne nivoutuvat jossain määriin toisiinsa. Tietenkin olen
    puhunut melun torjunnasta joka varsinkin nuorilla on paljolti kateissa. Merkittävää on tiedon puute desibelien vaarallisuudesta, he eivät esim.
    osaa varoa vaikka korvalappu stereoiden soittamisesta aiheutuvaa liian kovaa ääntä! Kaikki “meteli mitataan db;leissä,siis kaikki Kodin koneita myöten! Ja kipurajana pidetään 80-85 db! Konsertit/kuulosuojaimien käyttö/ tulpat ym. suojaimien saanti helpommaksi ja halvemmaksi! Kauhistuttaa esim. jääkiekko otteluissa oleva meteli joka mittauksissa on ylittänyt 100db.ja paljon pikkulapsia mukana ilma suojaimia!Itselläni on tinnitus vaivannut työtapaturmaisesti n. 30v.Helpotusta tuohon pirulliseen vaivaan(kaveriin) olen saanut Elektroniikasta, yhdistelmä laitteista joissa on useita vasta ääniä! Se onkin jo sitten toisen jutun aihe!

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.