Aktiivista elämää sisäkorvaistutteen kanssa

AnttiMinun tarinaniLeave a Comment

Kun sain sisäkorvaistutteella kuuloni takaisin, tuntui kuin olisin saanut elämäni takaisin. Se oli valtava asia! Vapaaehtoistoiminta on täyttänyt eläkepäiväni, enkä päivääkään siitä ajasta antaisi pois.

Sosiaalinen elämäni oli aika lailla nollassa ennen sisäkorvaistuteleikkausta. Olin uupunut ja masentunut, eikä mihinkään huvittanut eikä jaksanut lähteä, koska tiesin, etten kuitenkaan kuule siellä mitään. Nyt kun voin, haluan auttaa toisia samassa tilanteessa olevia. Samalla saan itsekin tukea ja virkistystä. Vapaaehtois- ja vertaistukityöstä tulleet ystävät ovat valtava voimavara. Vertaistensa seurassa tietää tulevansa ymmärretyksi, eikä tarvitse nolostua ja peitellä, vaikka kuulisi kuinka väärin.

Sairastin kouluiässä useita korvatulehduksia ja mm. tuhkarokon, josta tuli jälkitautina paha korvatulehdus. Murrosiässä kuulo alkoi heiketä. Muistan äitini ihmetelleen ”eikö tuo flikka kuule” ja vieneen minut lääkäriin. Tutkittuaan minut lääkäri totesi, että vaiva kyllä häviää ja ehdotti kuulonparannusleikkausta. Kaiken kaikkiaan minut sitten leikattiin kolme kertaa, eikä toivottua tulosta saatu. Papereista näin, että diagnoosini oli otoskleroosi.

Huono kuulo haittasi koulunkäyntiä ja useita väärinkäsityksiä ja erehdyksiä sattui. Yleensä en kertonut, että kuulin huonosti. Kuulokojeen sain 24-vuotiaana. Käytin sitä 35 vuotta eli koko ammattiopintojen ja työelämän ajan. Kun kerroin esimiehelleni huonosta kuulostani, hän totesi, että on hyvä sanoa jos ei kuule, mutta ei sitä tarvitse mainostaa. Yritin sitten vielä pärjätä, mutta lopulta uuvuin ja jouduin työkyvyttömyyseläkkeelle.

Kirjoitin ylioppilaaksi Tampereen iltaoppikoulusta päivätyöni ohella. Sosiaalinen ala kiinnosti ja valmistuin kodinhoitajaksi Tampereen Kodinhoitajaopistosta. Myöhemmin suoritin sosiaali- ja terveysalan perustutkinnon ja sain lähihoitajan pätevyyden. Työskentelin Tampereen kaupungilla aluksi päivähoidossa ja sitten kotihoidossa melkein 30 vuotta.

Kuuloni heikkeni romahdusmaisesti 2000-luvun alussa ja sain eläkepaperit vuonna 2004. Samana vuonna sain sisäkorvaistutteen (CI). Leikkaus onnistui hienosti ja sain aivan uuden alun elämälleni.

Tampereen Kuuloyhdistykseen liityin vuonna 1994. Olin Tays:n järjestämällä sopeutumisvalmennuskurssilla, kun siellä kävi joku kertomassa Tampereen Huonokuuloiset ry -yhdistyksestä (nyk. Tampereen Kuuloyhdistys ry). Työaikanani voimani eivät kuitenkaan riittäneet yhdistystoimintaan. Aktiiviksi jäseneksi ryhdyin vasta sisäkorvaistuteleikkaukseni jälkeen kymmenen vuotta myöhemmin.

Ensimmäinen askeleeni yhdistystoimintaan oli, kun minut kutsuttiin tulkinkäytön kurssille v. 2003. Olin äskettäin saanut tulkinkäytönoikeuden. Sisäkorvaimplanttileikkauksen jälkeen menin vastaperustettuun CI-leikattujen kerhoon ja siitä pallo rupesi pyörimään. Yhdistyksestä löysin sitä vertaistukea, mitä en aikaisemmin tiennyt olevan olemassakaan. Siellä tutustuin uusiin ihmisiin. Eläkkeelle jäätyäni minulla oli myös tyhjää aikaa, jota piti täyttää.

Aktiivinen yhdistystoiminta alkoi osaltani, kun lupauduin vetämään CI-vertaistukikerhoa. Sen jälkeen minut on valittu Tampereen Kuuloyhdistyksen hallitukseen. Nykyisin olen yhdistyksessä mukana viidettä kaksivuotiskautta ja toimin varapuheenjohtajana ja jäsenkirjurina. Toimin myös vapaaehtoisena kuulolähipalvelussa – kun asiakas tulee neuvottomana pyytämään apua kuulo- tai kuulokojeongelmaansa, ilo on molemminpuolinen, kun asia on saatu ratkaistuksi. Lisäksi olen mukana CI-vertaistukitoiminnassa ja toimin CI-tukihenkilönä.

Jaksamisella on rajansa myös vapaaehtoistyössä. Kun tuntuu siltä, että nyt en jaksa enempää, on osattava laittaa rajat. Vapaaehtoistyö vie helposti mennessään. Olen huomannut, että kannattaa keskittyä yhteen tai kahteen asiaan, eikä hajottaa voimavaroja moneen eri suuntaan.

Minua motivoi auttamisen halu, tekemisen meininki ja mukavat ystävät. Voimavaroja saan myös puolison ja perheen tuesta ja kannustuksesta. Perheeseeni kuuluu puoliso ja meillä on kaksi jo aikuista poikaa ja yksi pojanpoika.

sirkka-mattila

Sirkka Mattila

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.